STUDIO INFINITAS

Tuomo Teiniranta

Studio | Infinitas Tuomo Teiniranta

Startup-seurakunta, toimittaneet Janne Eerola & Mitja Piipponen

startup
Tätä kirjaa olen odottanut siitä asti, kun kuulin kirjoittajilta, että tälläinen teos on tekeillä. Viime viikolla sain vihdoin ilouutisen, että kirja on tullut painosta ja sainkin hommattua oman kappaleeni suoraan toiselta kirjoittajalta – vieläpä omistuskirjoituksen kanssa. Kirja tuli ahmittua parilta istumalta. Olisi varmaan onnistunut yhdeltäkin istumalta, mutta välissä oli pelattava vähän nintendoa.

Aivan alkuun on pakko sanoa, ettei kirja ole teologinen tutkimus eikä sitä väitäkään olevan. Teoksessa keskitytään seurakunnan muutokseen ja ajankohtaisuuteen 2010-luvulla. Jos seurakuntakuviot eivät ole sinulle tuttuja, niin ehkä kirjasta ei paljon jää käteen, mutta varsinkin seurakuntien vastuullisille suosittelen lukukokemusta tämän kirjan parissa.

Jos kiinnostaa pieni referointi kirjasta, jatka lukemista. Jos taas kiinnostaa vain mielipiteeni kirjasta, hyppää seuraavaan osioon.

Referointi

Kirjassa haastatellaan viidentoista vapaiden suuntien seurakuntien ja luterilaisen kirkon sisällä olevien herätysliikkeiden tai jumalanpalvelusyhteisöjen pioneerihenkisten johtajien ajatuksia seurakunnan tulevaisuudesta.

Kirja alkaa selityksellä, mitä kirjoittajat tarkoittavat startups-seurakunnilla ja sitten esitellään mukana olevat seurakunnat. Selitys onkin hyvä, sillä ainakaan vielä käsite startup-seurakunta ei ole vakiintunutta sanastoa edes minulle, eri seurakunnissa lähes koko ikäni mukana olleelle. Kirjoittajien mukaan ”Startup-seurakunta on seurakunta, jossa ajatellaan Jumalan valtakunnan kasvua ja ollaan valmiita kokeilemaan uutta sen saavuttamiseksi.” Melko löyhä määritelmä, jonka sisään mahtuu lähes kaikki olemassa olevat seurakunnat, mutta kirjaa lukiessa huomaa, että kirjoittajien tarkoittama uuden kokeilu viittaa joissain seurakunnissa erittäin radikaaleihinkin muutoksiin.

Esittelyjen jälkeen kirja jakautuu neljään pääteemaan (Relevanssi, Toiminta, Johtajuus, Muutos), jotka taas jakaantuvat pienempiin lukuihin.

Ensimmäinen osa Relevanssi käsittelee kulttuurin muutosta seurakunnan puolella. Sekä seurakunnissa että yhteiskunnassa ollaan tulossa postmodernin jälkeiseen aikaan ja se asettaa omat haasteensa mm. sille, minkälainen seurakunta on ajankohtainen?
Onko vastaus elokuvamainen kokemus, jatkot pubissa vai älyllisesti haastavat saarnat? Ei välttämättä mikään näistä, mutta tarkoitus on miettiä, miten kohdataan tämän päivän ihminen. Joka tapauksessa kaikki mukana olevat seurakunnat näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että sanoma Jeesuksesta on yhä ajankohtainen, kunhan se tuodaan esille toimivalla tavalla. Kristinuskon perussisältö on muuttumaton, mutta paketti muuttuu.

Toinen osa, Toiminta, meneekin jo aivan käytännön tasolle. Miten seurakunta tulisi organisoida, mitä toimintaa on pakko olla, mitä toimintaa ei missään tapauksessa tarvita? Osiossa mietitään aivan tosissaan, onko seurakunnan todella pidettävä jumalanpalveluksia. Vanhoja, vakiintuneita tapoja on hyvä haastaa aika ajoin, vaikka sitten päädyttäisiinkin tekemään samalla tavalla kuin aina ennenkin on tehty.
Ehkä keskeinen kysymys tässä osiossa on, tehdäänkö opetuslapsia vai kuluttajia? Paperilla tietenkin näyttää siltä, että kaikki olemassa olevat seurakunnat haluavat tehdä opetuslapsia, mutta usein käytännössä teemmekin kuluttajia. Miten sitten voisimme saavuttaa päämäärämme paremmin? Startup-seurakuntien vastaus asiaan on tylyn suora: enemmän suhteita, vähemmän toimintaa. Toimivuus ei perustu toimintaan.
Osiossa myös mietitään sitä, voiko toimivia malleja kopioida muilta, esimerkiksi Hillsongilta, joka näyttää olevan monien startup-seurakunnan tietynlainen ihannoinin kohde? Vaikka kirjassa ei paljon anneta suoria vastauksia, niin tähän saadaan selkeä vastaus. Mitään ei kannata kopioida koipioimisen vuoksi, mutta toimivia juttuja on hyvä kokeilla. Turha keksiä pyörää uudestaan.

Kolmas osa, Johtajuus, haastaa nimensä mukaan miettimään johtajuutta. Miten johdetaan ja kuka johtaa? Startup-seurakunnissa on ihailtavan erilaisia johtamismalleja ja on hienoa huomata, että eri tavat toimivat. On sitten valittu monen johtajan malli ja tai malli, jossa tietyt henkilöt ovat selkeämmin seurakunnan kasvot, selvää on se, että johtajuutta ja vastuuta jaetaan ja paljon.
Startup-seurakuntia yhdistääkin se, että seurakunnissa valtuutus toimii. Mikään ei ole vain yhden miehen takana ja erilaiset ihmiset ja tiimit saavat toteuttaa itseään hyvinkin vapaasti. Ehkä syynä tähän toimivuuteen on se, että kaikille on hyvin selkeää, miksi asioita tehdään. Silloin johtajien – oli niitä sitten yksi tai useampi- ei tarvitse kynsin hampain roikkua vallan kahvassa kiinni, kun seurakunnan visio on selvillä kaikille.
Siitä päästäänkin aasinsillan kautta hyvin siihen, mitä kaikkea johtajien on tehtävä itse ja mitkä on tiimien tehtävät? Nyrkkisääntönä (onpa tuossakin hölmö ilmaisu) näyttää olevan, että tehtävät on hyvä jakaa lahja-/kiinnostuspohjalta. Tietenkin ehkä painottaen enemmän lahjoja kuin kiinnostusta.
Johtajuutta voi opiskella sekä yksin että yhdessä monilla eri tavoin, mutta mukana olevat seurakunnat hehkuttavat GLS-tapahtumaa lähes varauksetta. Myös toisilta seurakunnilta saatu tuki auttaa johtajuuden(kin) tuomissa haasteissa.

Viimeisenä käsitellään Muutos. Osio voisi hyvinkin olla myös kirjan ensimmäinen osa, sillä tästähän koko kirjassa oikeastaan on kyse. Tarvitaanko muutosta ja jos tarvitaan, niin miksi? Pitääkö lähteä muuttamaan vanhoja seurakuntia vai olisiko kannattavampaa istuttaa uusia seurakuntia? Tämä on kysymys, johon kirjasta ei saa suoraa vastausta. Molemmista muutoksista hyviä, toimivia esimerkkejä. Hyvä ja toimiva ei tarkoita, etteikö matkalla olisi koettu kipuja ja haasteita. Muutos ei koskaan ole helppo, mutta usein muutos on parempi kuin paikalleen jämähtäminen.
Yhteistä startup-seurakuntien muutoksissa on se, että kaikki ovat lähteneet ensin pohtimaan, miksi muutos tehdään ja vasta sen jälkeen miten ja mitä muutoksia tehdään. Muutos on hyvä, mutta sitäkään ei kannata tehdä vain muutoksen takia. Kaikki myöskin tekevät täysillä sen, mitä tekevät ja tiedostavat, että muutos on prosessi. Seuraava sukupolvi saattaa tehdä asiat aivan eri tavalla. Oma malli ja tämän hetkinen malli ei tule kestämään loppuun saakka.

Mielipiteeni

Kirjoutusprosessi on lähtenyt kirjoittajien omasta mielenkiinnosta ja sen huomaa. On mukava lukea kirjaa, jonka kirjoituksesta huomaa, että kirjoittaja on itsekin innoissaan. Tai tässä tapauksessa kirjoittajat. Tietenkään tälläisessä kirjassa ei ole mahdollista käsitellä kaikkia asioita syvällisesti, mutta kirja toimii hyvin ajatusten herättäjänä ja käsikirjan aiheeseen. Olisi erittäin mukava lukea jostain enemmänkin eri seurakuntien muutosprosesseista ja johtajuusmalleista.

Kirja sisältää aika paljon toistoa, mutta tämä toisaalta mahdollistaa sen, että kirjan voi periaatteessa lukea mistä tahansa pääteemasta aloittaen. Kirja ei siinä mielessä etene kronologisesti ja hyvinkin voi aloittaa siitä kulmasta käsin, joka itseä kiinnostaa. Lyhyet luvut nopeuttavat lukukokemusta ja mielenkiintoinen otsikointi herättelee. Vai mitäpä sanot otsikoista ”Miten tapetaan kirkkokunta?” ”Jatkot pubissa” tai ”Pariskunta, joka tuli treffeille seurakuntaan”
Kirjoitustyyli on jouhevaa enkä minä ainakaan huomannut missään vaiheessa, että kirjoittajia on ollut kaksi vaan kirjoittajien yhteistyön saumatonta.

Yksi asia, joka kaikilta haastateltavilta tulee esille, on rehellisyys. Kaikki haastateltavat myöntävät haasteet ja on hienoa huomata, ettei kukaan väitä edes tietävänsä vastauksia kaikkeen vaan kaikki tiedostavat olevansa enemmän tai vähemmän matkalla. Kaikki haastatellut pääsevät hyvin ääneen, joskin tietyissä aiheissa paino on selvästi aina tietyillä seurakunnilla. Tämä on aivan luonnollista, sillä totta kai niitä, joilla on esim. näkyvin muutos, haastatellaan muutoksen osalta eniten.

Asia, joka eniten jäi häiritsemään, on naisnäkökulman puuttuminen oikeastaan kokonaan. Kirjoittajat itsekin mainitsevat luvussa ”Missä naiset?” ettei naisia valikoitunut haastateltaviksi. Syitä mietitään vajaan sivun verran. Kirjoittajat pohtivat, väheksytäänkö naisia vielä seurakunnissa tai eikö seurakuntakulttuuri ohjaa naisia johtajanpaikalle. Mielenkiintoisinta tässä on se, että monet startup-seurakunnat ovat kuitenkin pastoripariskuntien johtamia tai johtotiimeissä on naisia mukana. Miten se näkyy käytännössä? Miksi yksikään pastoripariskunta ei ole haastateltavana?

Vaikka mukana olleet seurakunnat ovat hyvinkin erilaisia toiminnaltaan, niitä yhdistää Kristuksen lisäksi kiinnostu toimia omassa ympäristössään uskottavalla tavalla. Mallit eivät ole suoraan kopioitavissa mihinkään eikä kirja anna vastauksia sinun seurakuntasi ongelmiin, vaan enemmänkin herättää varmasti paljon kysymyksiä, keskustelua ja ehkä myös erimielisyyttä. Siksi kirjaa kannattaakin lukea yhdessä tiimin kanssa keskustellen. Innolla seurailen kirjassa mukana olevien seurakuntien meininkiä ja odotan, miltä ne näyttävät esim. 10 vuoden päästä.

Loppuun vielä varoitus: vaikka kirjassa ei tarjota mitään suoraa mallia siihen, miten seurakunta toimii parhaiten 2010-luvulla, kirja saattaa muuttaa käsityksesi seurakunnasta ja toivottavasti aloittaa yhteisössäsi prosessin, jonka keskiössä on kysymys: miksi?

Hommaa omasi kristillisistä kirjakaupoista tai suoraan kirjoittajilta (hinta 28€ + postikulut) laittamalla viestiä info(a)startupsrk.fi ja osallistu keskusteluun #startupsrk


About the author

Tuomo Teiniranta: